Aurra Sing Love Story, Aurra Sing Pretty Fly & Cortland Kinibox Svajoniu Lietus

On jäänyt kirjoittelu taas vähemmälle. Paljonhan tässä on ehtinyt tapahtuakin, niin iloisia kuin surullisiakin asioita. Otetaan ne iloiset ensin.

Fannin kanssa oltiin 13.5 Kangasniemellä KR näyttelyissä, tuomarina Harto Stockmari, tulos jäi tosi laimeaksi, JUN H. Tosin ei me Fannin kanssa kovin hienosti esiinnyttykään kun taas jännitys meinasi voittaa. Pöydällä varsinkin Fanni oli kuin lapamadon ja takiaisen risteytys, nojaili minuun ja yritti luikerrella karkuun tuomarin kosketusta.

Seuraavat näyttelyt oli Lappeenrannassa ryhmis, tuomarina Teija Urpelainen. Tulos JUN EH2. Tällä kertaa meni hieman paremmin esiintyminen mutta eihän se nyt mitään upeaa vieläkään ollu...

29.5. olikin vuorossa Joensuun KR, tuomarina Roberto Schill, Romania. Fanni EH3. Kasvattajaryhmässä oltiin myös, mikä olikin todella hauskaa mielestäni ja Fannikin esiintyi paremmin kun oli muita kääpiöitä vieressä mallia näyttämässä.  Kennel Aurra Sing KAS 3.

30.5. Joensuu KV, tuomarina Rita Kadike-Skadina, Latvia. Fanni EH2. Minä en ollut enää niin jännittynyt kuin edellisenä päivänä, joten Fannikin oli himpun verran parempi. Pöydällä taas vältteli tuomaria, mikä rokotti tulosta. Tuomari oli tiukan oloinen mutta aivan ihanasti kertoi minulle mitä meidän tulee treenata ja kehui Fannin ulkonäköä, sanoi että kun hieman kasvaa + saa kehäkokemusta, siitä tulee todella kaunis koira :) Kasvattajaryhmässä oltiin tänäkin päivänä,  Kennel Aurra Sing KAS 1 KP, ROP kasvattaja!!   ONNEA Marika!

Kesäkuussa Fanni oli kolmisen viikkoa lomailemassa kasvattaja Marika luona, neiti taisi nauttia lomastaan ja kivojen 4 jalkaisten sukulaistensa seurasta. Uuden parhaan ystävänkin Fanni taisi saada, Marikan aviomiehestä nimittäin

Kesäkuun lopussa oltiin Fannin kanssa kylällä mätsäreissä, Fanni esiinty paremmin kuin ennen ja pöydällä ei arkaillut yhtään :) Tulos FCI1. ryhmän neljäs Kääpiöpinsereitä oli jopa 4 kappaletta, meidän kylällä ei kovin usein muita kääpiöitä näe.

Pari viikkoa Fanni oli meidän kanssa kotona. Käytiin usein uimassa, metsässä ja treenailtiin välillä. Kaikki koirat nauttivat aurinkoisista päivistä, Fanni riehuen ympäriinsä pihalla, Pimu ottaen äipän kanssa aurinkoa ja nauttien mehujäätä ja Remu maaten auringossa josta sitä sai vähän välein käydä siirtämässä varjoon jotta ei tukehdu, hölmäke kun ei itse tajua siirtyä varjoon viileään...

Sitten veinkin Fannin taas kasvattajalle josta he lähtivät viikonlopun näyttelyreissulle Pärnuun ja Haapsaluun. Pimu oli taas niiiin tyytyväinen kun sai Riiviö-Fannista lomaa ja sai äipän jakamattoman huomion   

17.7. Pärnu KV, tuomarina Valentina Ivanishcheva, Venäjä. Fanni JUN ERI3.

18.7. Haapsalu KR, tuomarina Lessi Tchistjakova, Venäjä. Fanni JUN EH

Sitten surullisiin...

16.7. iltapäivällä menehtyi rakas ystävä ja perheenjäsen, Aurra Sing Love Story; Pimu

Sanoja ei vieläkään löydy, tälläistä ei ikuna kuuna päivänä olisi osannut odottaa. Jotain niin käsittämättömän epäreilua tämä on... Miksi juuri meidän Pimu?  Itku tulee tätäkin kirjoittaessa, vielä vaikeampi sitä on ääneen sanoa.

Kun Pimun löysin kuolleena, se oli jotain niin hirveää, sydän tuntui hakkaavan rinnasta irti, kädet tärisivät ja jalat eivät kantaneet kunnolla. Shokissa käärin rakkaan pikkuiseni peittoon ja vein kylpyhuoneeseen. Pyyhin kostealla rätillä pikkuiseni kauniin turkin viimeistä kertaa, silitin hetken aikaa ja peittelin viltillä. Istuin keskellä lattiaa hämärässä kylpyhuoneessa itkien ja huutaen niin että luulin tukehtuvani. Olin yksin kotona, Timo oli joutunut menemään takaisin töihin. Olo oli avuton ja tunsin niin paljon vihaa. Viimein kykenin soittamaan ystävälleni joka tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta nopeasti tuli meille. Olin saanut hieman koottua itseäni mutta sitten kun jouduin ääneen sanomaan ystävälleni että Pimu on kuollut, silloin todella ymmärsin että niin on oikeasti käynyt ja olin varma että kohta sumenee taju. Kiitos ystävälleni Armille tuesta ja avusta sinä iltana, joka oli yksi pahimmista illoista ikinä. Perjantai-iltana 16.7. klo. 22.00 hautasimme Timon kanssa Pimun omaan pihaan ison pihlajan alle. Haudalle asettelin kiviä ja kukkia sekä kauniin kuvan Pimusta.

Suunnattomasti sinua kaipaamme, ihana erikoinen ja pikkuinen prinsessa

Aurra Sing Love Story "Pimu"  14.12.2007-16.7.2010

5.4. käväistiin Lappeenrannassa KR näyttelyissä. Fanni JUN ERI 1!!   Fannia jännitti hallissa kun hälinää oli niin paljon, mielellään pysytteli lähettyvilläni koko ajan. Loppua kohti neiti hieman reipastui.

Mie aloitin pahimman jännittämisen noin 20km ennen lappeenrantaa, tuntui että henki ei kulje ja vapisutti mahdottomasti, hyvä kun onnistui autolla ajo enää siinä vaiheessa. Onneks mentiin hyvissä ajoin ja ehdittiin Fannin kanssa molemmat hieman rauhoittua ennen omaa esiintymisvuoroamme. Kehässä Fanni hieman arasteli, häntä pysyi tiiviisti selkälinjan alapuolella ja pöydällä ollessa varoi tuomaria todella paljon, ei yrittänyt näykkiä tai mitään, mutta nojaili minua vasten ja luikerteli tuomarin käden alta matalemmaksi. Tuomari ( Jahn Stääv, Ruotsi) oli todella rauhallinen ja mukava, houkutteli Fannia vinkulelun avulla ja käsitteli rauhallisesti Fannia eikä pitänyt kiirettä. Liikkeessä Fanni oli kuitenkin välillä aika kiva ja pari kertaa jopa malttoi seistä hyvin. Olin kuitenkin ihan 100 varma että nyt ei kummoista tulosta tule tuolla käytöksellä, siksi meinasikin sydän ottaa pari ekstralyöntiä kun saatiin vaaleanpunainen nauha Siitä sitten hämillään ulos kehästä suoraan Fannin kasvattajan Marikan luokse, odottelemaan seuraavaa vuoroa samalla yrittäen selvitä positiivisesta järkytyksestä.  Hetken päästä olikin kilpailuluokka, siellä taas luvassa uusi järkytys. Kun tuomari oli katsonut kaikki koirat liikkessä ja paikallaan, näytettiin minulle että siihen vain ykkös paikalle voin siirtyä Fannin kanssa. Ei ihan mennyt vielä jakeluun, en meinannut millään uskoa että ykkösiksi tultiin, hyvä ettei kehäsihteerin tarvinnut ratakiskosta vääntää että menkääs nyt siihen ykköspaikalle, onnea! Sitten tuomari tuli kättelemään ja onnitteli, tuntui että kohta vetää jalat alta, niin hyytelöinen olo oli. Tämän jälkeen oli vielä paras narttu kehä, josta tuomari kohteliaasti kätteli meidät pois hetken jälkeen. Saamamme kirjallinen arvostelu oli todella hyvä, selvästikin tuomaria miellytti Fannin rakenne ja liikkeet.  Ihan mahtava päivä, hieno tulos oli bonusta ja plussaa, mutta hienoa oli myös se että tämä oli minun ensimmäinen kerta kun esitin koiraa näyttelyissä, enkä edes pyörtynyt tai mokaillut kovin pahasti

Fanni oli kotiin päästyämme ihan väsy, loppuilta sillä menikin tiiviisti sohvalla nukkuessa.

Tässä Fanni päälle 9kk, näyttelyiden jälkeen

Ja tässä illalla kotona, uupunut pieni reissaaja

No niin vaan on taas tämänkin päivitys jäänyt vähemmälle   sitä kun on aina olevinaan niin kiireinen että ei ehdi kuulumisia kirjoitella.

Mistäs aloitetaan... Fannin kanssa pistäydyttiin helmikuussa näyttelyissä Enossa, itse en rohjennut neitokaista esittää mutta onneksi apua oli saatavilla. Ekoiksi näyttelyiksi ihan kivasti meni, Fanni sai hyvän arvostelun tuomarilta (Paavo Mattila) vaikka neiti vähän laittoikin kehässä hulinaksi.  Seuraavat näyttelyt onkin ensiviikolla, saas nähdä kuin menee.

Pimu piti juoksunsakin ja oli niiden aikaan sellainen ärtsy akka että huh huh. Nyt alkaa onneksi näköjään vähän helpottamaan, sietää jo paremmin Fannin riehuntaa ja härnäämistä, mutta muistaa kyllä antaa takaisin jos meno menee liian rajuksi

Metsässä ollaan käyty säännöllisesti, yleensä  reissulla on ponimuorikin mukana ratsastajansa kanssa. Fanni nauttii kun saa juosta metsässä irti, saattaa lähteä pitkänkin matkan päähän mutta hetken päästää kääntyy takaisinpäin ja tarkistaa että muu jengi on varmasti myös mukana. Ponin hännässä olisi Fannista kiva roikkua, se kun niin hauskasti heiluu puolelta toiselle ponin ravatessa. Jäällä ollaan myös käyty, kerran mukana oli Fannin kääpiökaveri Aapokin, mikäs se mukavampaa.

Sitten vähän huonompiin uutisiin. Remua vaivaa furunkuloosi, hot spot sekä korvatulehdus   Viime viikolla käytiin eläinlääkärissä ja saatiin lääkkeet vaivoihin, tällä viikolla vielä tarkistuskäynti. On korvatippaa, shampoota jolla Remu pestään joka toinen päivä, antibioottia ja lisäksi iso pullo Betadinea. On Remun olo hieman helpottanut hoidon myötä mutta parempikin voisi olla. Nappulat jätettiin nyt herralta pois kokonaan, seuraavat 2-3 kk Remun ruokavalioon kuuluu vain kalkkuna ja hirssi. No eipä siinä, hyvin ne Remulle kelpaavat.  Jos oireet helpottavat voidaan kokeilla lisäksi jotain muuta lihaa. Eilen tein tilausta KennelRehulta, reilun kuukauden ruuat tilasin Remulle, nyt vain täytyisi järjestellä pakkaseen lisää tilaa.

Aloitin jo kk sitten neulomaan koirille villapaitoja, nyt on ollut jotenkin inspis vähän hukassa... Fannin paita valmis ja Pimun paidasta puuttuu enää huppu, kyllä ne valmistuvat, hitaasti mutta varmasti.

Tässä vielä Fannin 9kk kuva Kaunis, niin kaunis.

Niin se vain aika kuluu nopeasti, ei ole ehtinyt tännekään kuulumisia päivittää ihan äsken.

Fanni on kasvanut huimaa vauhtia, ihan kakarahan se mieleltään toki vielä on, mutta hieman on tullut malttia lisää. Fanni on kasvanut jo reippaasti Pimun ohi, ovat aikas hauskan näköisia vieretysten kun kokoeroa on todellakin huomattavan suuri.

Lunta on tullut viimeisen kk aikana enemmän kuin tarpeeksi, Remu ei niin lumesta ole moksiskaan, Pimu on aina inhonnut kylmää ja lunta, edelleenkään se ei talvella ulkona viihdy. Lenkkeilee kyllä mielellään mutta vapaaehtoisesti ei kyllä mene lumeen leikkimään tmv. mielummin istuskelee äipän jaloissa  ja odottaa sisälle lämpimään pääsyä. Fanni on lumesta aivan innnoissaan, siitä on hauska mutustella lunta, pomppia ja loikkia siellä, töytäillä nenä lumen alla ympäriinsä ja muutenkin riehua ympäriinsä :) Toki jos pakkanen on kova, silloin ei kukaan koirista pitkään viihdy ulkosalla vaikka lämpimästi puettaisiinkin päälle.

Viime talvena Remun kanssa muutaman kerran harrastettiin kelkan vetoa, hankittiin poitsulle omat länget ja kelkka. Se onkin kovasti Remun mieleen. Tänä talvena samaa on kokeiltu nyt myös Pimun ja Fannin kanssa   Isoa kelkkaa ei toki niille ole käytetty vaan lasten kevyttä pulkkaa jossa muutama puukalikka painona. Pari kertaa viikkoon pulkan vetoa ollaan nyt pääasiassa Fannin kanssa harrastettu, välillä myös Pimunkin kanssa. Kivaa vaihtelua josta koiratkin tykkäävät.

Alkuviikosta käytiin Fannin kanssa eläinlääkärissä poistattamassa siltä maitohampaita jotka eivät itsestään ole tippuneet. Ensimmäiset hampaat lähtivät helposti, yksi kulmahammas oli tiukemmassa mutta sekin saatiin lopulta pois. Kotiin päästyä Fanni nukkui muutaman tunnin ja sitten virkeänä lähti ulos. Eläinlääkäri, samainen jonka luona ollaan ennenkin käyty, oli taas todella mukava. Sain seurata operaatiota alusta loppuun mukana ja autella tarpeen tullen, ensimmäistä kertaa nyt näin kuinka hampaiden poisto tapahtuu.

Se olisi sitten marraskuu ja isänpäivä     Fannikin tuli jo 5kk ikäiseksi. Kyllä vaan menee aika nopeasti, kohta se on joulu. Panikointi joululahjojen hankkimisesta on tullut aloitettua tänä vuonna jo hyvissä ajoin. Ensikuussa Pimu Piiperoinenkin täyttää 2 vuotta  

Tänään oltiin Fannin kanssa taas pentutreeneissä. Kivasti meni tälläkin kertaa, ehkä hieman oli motivaatio hakusessa ainakin loppupuolella treeniä, Fannilla loppui kiinnostus normaalia nopeammin. Mutta sitten vähän leikittiin ja lähdettiin kotiin, kaikki asiat tuli kuitenkin treenin alkupuolella harjoiteltua ja suoritettua mihin pyrittiinkin. Seuraavalla kerralla onkin sitten kahdet treenit peräkkäin, ensin Fannin kanssa penturyhmässä ja heti perään Remun kanssa aikuisten ryhmässä, saas nähdä mitä siitä tulee Remun kanssa... Kotona harjoittelut menee aina paremmin kuin ihmisten ilmoilla  

Tänään Pimu honasi uuden houkutuksen ulkona ollessa, naapurin kissat tulivat pihan laidalle ryteikköön kivikasalle istumaan ja sieltä ne katselivat kun Pimu tempoi hihnassa, hakkui ja vinkui niille yrittäen päästä luokse. Tietenkään en Pimua sinne laskenut irti, ei olis varmasti sen jälkeen näkynyt kissoja saati koiraa. Ai että Pimua ärsytti, se varmasti manasi ne katit hamaan tappiin saakka. 

Uusia kuvia ei hirveästi ole tullut otettua, tässä muutama joissa Fanni 19,5 viikkoa.

Fanni täytti 16vk edellisenä viikolla jolloin saatiin myös käytyä ottamassa vahvistusrokotus. Eläinlääkärillä Fanni käyttäytyi hienosti, hieman tilanne jännitti kuten edelliselläkin kerralla mutta reippaasti neiti käyttäytyi pöydällä lääkärin tutkiessa eikä se rokotuskaan pitkään nipistänyt.

Eilen oltiinkin sitten ensimmäistä kertaa pentutreeneissä Fannin kanssa. Sää ei ollut ihan parhain mutta vaikka lunta satoikin ja tuuli niin Fanni oli mielellään tutustumassa uusiin asioihin. Koska ilma oli niin kylmä, tehtiin seuraamis ja kontaktiharjoituksia vain pari minuuttia kerrallaan ja sitten Fanni pääsi aina hetkeksi autoon lämmittelemään. Kouluttaja oli Fannin mielestä pelottava mies ja sille pitikin kovasti haukkua alkuun, mutta meni pian jo tekemään tuttavuutta ja syömään herkkuja kädestä.

Fanni, Pimu ja Remu ovat mahtava kolmikko, kaikki tulevat hyvin toimeen toistensa kanssa. Remu on laumasta se rauhallisin mutta sitten kun neidit saavat senkin villille tuulelle niin Remu on kuin pikkupentu taas    Remu rakastaa keppien hakemista joka onkin jo monta kertaa todettu, nyt on myös Fanni innostunut samasta asiasta. Kepin kun heittää niin useimmiten se on Fanni joka sen kepin saa ensimmäisenä haettua, Remu ja Pimu tulevat tiukasti perässä. Sitten seuraava 10 minuuttia saattaa mennä siihen kun Fanni juoksee ympäri pihaa keppi suussa, Remun ja Pimun yrittäen saada se kiinni. Se on NIIIIN hauskan näköistä katseltavaa  

Pitkästä aikaa kuulumisia meiltä, on meinannut hieman aikapula vaivata.

Fanni on jo 10 viikon ikäinen, nopeasti menee viikot. Tytteli on todella ihana ja energinen pieni riiviö

Pimu ja Fanni ovat kuin paita ja peppu, todella hyvin tulevat juttuun yhdessä. Remu-setäänkin Fanni on nyt kunnolla tutustunut eikä se enää ole yhtään pelottava tyyppi, päin vastoin. Fanni mielellään härnää Remua leikkiin, puree setää korviin ja säntää karkuun, käy varastamassa kepin tmv. lelun suoraan Remun nenän edestä, tai jopa suusta.  

Vieraita ihmisia ja koiria kohtaan Fanni tuntuu olevan hieman varovainen, mutta eiköhän se siitä kun harjoitellaan ahkerasti kohtaamisia vieraiden kanssa. Silloin tällöin harjoitellaan pöydällä oloa ja joitain pieniä temppuja ja Fanni on innokas oppilas varsinkin silloin kun on hiema nälkäinen ja mammalla ihania superherkkuja tarjolla. Tuo koira varmaan seisoisi päälläänkin makupalasta   

Tässä vielä 10 viikkois kuva Fannista:

Koittihan se päivä viimein kun pikkutypykkä tuli luovutusikäiseksi ja saatiin käydä hakemassa hänet kotiin  

Ja tässä hän on:  Aurra Sing Pretty Fly "Fanni"

Fannin hakemista edeltävänä päivänä laitettiin kaikki valmiiksi pennun tuloa varten ja kun hommat oli tehty, istuin tv:tä katsomaan ja silloin alkoi jännittämään seuraava päivä =) Yöllä onneksi sai kuitenkin hyvin nukuttua ja aamulla herättiin reippaina ylös jo ennen herätyskelloa. Lapset vietiin mummolaan ja lähdettiin ajamaan kohti kannusjärveä. Kasvattajan luona Fanni reippaana tyttönä touhusi paljon omia juttujaan ja muisti myös härrätä muita koiria. Kun tehtiin lähtöä kotiinpäin, tuli Fannille alkuun hieman hätä mutta nopeasti rauhoittui nukkumaan peittonsa päälle.

Kotona vastassa olikin Pimu ja Remu joihin Fanni sai tehdä tuttavuutta sen jälkeen kun oli talo ja piha rauhassa ensin haisteltu ja tutkittu läpi. Pimun kanssa Fanni oli heti alusta lähtien hyvää pataa, Remu-setä oli Fannin mielestä hieman pelottava otus, mutta rohkeasti kävi Remuakin nopeasti nuuskaisemassa  

Remu on Fannista ihan haltioissaan, varmasti tuosta kolmikosta tulee hyvä tiimi

Yöt Fanni on nukkunut todella hyvin, päiväunet kelpaa nukkua niin omalla pedillä kuin sohvalla tai jonkun sylissä. Silloin kun ei nukuta niin sitten syödään sekä riehutaan ja leikitään hurjasti leluilla ja Pimun kanssa. Remu-Setää Fanni käy myös vähän välein tutkiskelemassa ja on hieman jo leikkinytkin Remun kanssa. Hieman tyttöä tuntuu vain ihmetyttävän Remun ääntely (korina ja rohina) joka siitä lähtee kun se on innostunut tai hengästynyt  

Lasten kanssa Fanni tulee hienosti myös juttuun, välillä pitää tietty roikkua pienemmän lapsen hihassa tai housunlahkeessa mutta kovasti Fanni käy myös pusuja tytöille jakamassa ja touhuaa mukana leikeissä.

Fanni tuli meille sijoitukseen, SUURI kiitos Marikalle tästä hienosta pennusta ja tilaisuudesta. Kovasti ja innolla tässä nyt sitten Fannin kanssa molemmat opetellaan uutta, mm. koiranäyttelyiden ihmeelliseen maailmaan tutustumista  

Kyllä nämä suomen kesät on sitten ihania, vettä tulee taivaalta enemmän kuin tarpeeksi.

Koirien kanssa käytiin edellisenä vkloppuna hiekkamontuilla, 4 koiran voimin oltiin liikenteessä. Suurin yllättäjä oli Pimu, joka käyttäytyi niin hienosti että vieläkin hymyilyttää. Pimu tuli todella hyvin toimeen isojen koirien kanssa, viime syksyisestä arkuudesta ei ollut tietoakaan, hienosti sujui leikit ja juoksut toisten kanssa. Remu innostui kiipeämään isännän perässä korkealle hiekkamontun laidan päälle ja sieltä vauhdilla alas, ja taas ylös ja alas. Kyllä oli poitsulla pakarat koetuksella =)

Lenkkeilyt sujuu nykyään Pimun ja Remun kanssa yhtäaikaa todella hyvin, voi huoletta napata molemmat koirat samalle lenkille mukaan ilman että hihnat on sotkussa. Remu on hyvin oppinut olemaan vetämättä taluttajaansa ojaan vähän välein, eikä kumpikaan enää vedä hihnassa kuin joskus hieman alkumatkasta jos on oikein paljon virtaa. Ovat kyllä komea ja hauskan näköinen parivaljakko kun vieretysten töpsyttelevät menemään =)

Tänään oli taas niin hieno päivä että ulkona viihdyttiinkin aamusta iltaan.

Aamupäivän koirat juoksentelivat omalla pihalla retuuttaen niitä ihania vanhoja nukkaantuneita villasukkia, joita on niin ihana koirien mielestä leikin jälkeen pitää hyvänä ja mussuttaa niitä. Sitten Remu haki keppiä ja Pimu hätyytti variksia jotka aina tulivat uudestaan ja uudestaan nokkaansa soittamaan lähettyville. Pimu kävi siiliäkin ihmettelemässä joka tavallisimmin liikkuu vain yöaikaan pihallamme, nyt jotain syystä sekin halusi touhuihimme mukaan. Taisi tosin hetken jälkeen kokea Pimun liian tungettelevaksi ja päätti lähteä metsään takaisin.

Iltapäivällä Pimu oli mukanani tallilla, vahti ahkerasti tallihommia ja toimi apuopettajana kentällä =) "Työn" jälkeen Pimu kävikin hakemassa vaarilta rapsutuksia ja sitten ne hupsut jo painelivatkin keittiön puolelle jossa Pimu sai tällä kertaa herkutella lauantaimakkaralla. Nam! Kuppi tyhjeni nopiaan ja sitten suunnattiinkin kotiapäin.

Kyllä sitä nyt sitten kuitenkin sai kun saikin aloitettua oman blogin koiruuksille.

Aina kun ehdin ja kuulumisia on, kirjoittelen tänne kääpiöpinseri Pimusta sekä englanninbulldoggi Remusta.

Joten pidemmittä puheitta, saanko esitellä:

Aurra Sing Love Story "Pimu"

Pimu käytiin hakemassa kotiin pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen helmikuussa 2008. Edellisenä yönä ei uni maistunut, niin jännitin seuraavaa päivää kun tyttelin sai kasvattajan luonta hakea. Aamulla lähdettiin ajamaan kohti kannusjärveä, matkalla piti vielä käydä syömässäkin mutta eihän se ruoka kunnolla maistunut kun piti äkkiä vain päästä jatkamaan matkaa   Viimein saavuttiin perille ja sisälle päästyä oli näky aivan ihana, 4 pientä kääpiövauvaa juoksentelemassa ja painimassa lattialla. Olisin voinut vaikka kaikki viedä mukanani.  Kasvattajan kanssa käytiin perusjutut läpi ja saatiin hirmuinen määrä pennulle mukaan ruokaa,leluja,vilttiä,koppaa ja vaikka mitä. Hyvä kun kaikki autoon mahtui. Kotimatka meni hienosti, hieman alussa Pimua itketti mutta pian rauhottui nukkumaan ja heräsi vasta hieman ennen kotia pääsyä. Ilta ja seuraava päivä meni kaikilla vain ihmetellessä tuota ihanaa pientä palleroa joka oli heti kaikkien kaveri ja tuli perässä joka paikkaan. Ruoka maistui ihan hyvin ja kova typykkä oli leikkimään. Meidän vanhimman lapsen kanssa menivät kuin paita ja peppu peräkkäin. Yöt Pimu nukkui hyvin, välillä kävi paperille pissillä ja sitten painui takaisin pehmeään petiinsä makoilemaan. Ulkoilut eivät olleet ihan Pimun juttu, pakkasta ja tuulta oli jonkin verran ja vaikka Pimu saikin takkia päällensä teki mieli koko ajan sisälle lämpimään. Kun kelit alkoivat lämpenemään niin sitten ulkona oleminen oli Pimustakin hauskaa.

Hieman vanhempana pentuna Pimu alkoi ruuan suhteen nirsoilemaan, saattoi olla pari päivää syömättä,mikään ei kelvannut. Mutta nyt sekin ongelma alkaa onneksi olemaan takanapäin, nykyään vaikka välillä ruoka vähän huonommin maistuisi, ei syömättömyyspäiviä ole enää ollut. 

Pimu Piiperoinen, maailman mahtavin pikkukääkkä jolla on niin mahtava persoona ja suuri ego että välillä on mammakin ihmeissään  

Kiitos Marika tästä maailman ihanimmasta pikku piiperoisesta.

Cortland Kinibox Svajoniu Lietus "Remu"

Remu käytiin hakemassa Vantaalta elokuussa -08, poitsun ollessa päälle 2 vuotias. Remu asui mukavassa perheessä jossa oli kaksi pientä lasta, perheessä oli puhjennut allergiaa jonka vuoksi joutuivat koirasta luopumaan. Puhelimessa keskustelin Remun omistajien kanssa muutamaan otteeseen ja kuvia sain s.postilla. Seuraavana viikonloppuna lähdettiin varhain aamulla ajamaan vantaalle. Muutaman tunnin ajamisen jälkeen oltiin perillä. Remun omistajat olivat ulkona vastassa ja kun sisälle päästiin, oltiinkin todella ihmeissämme nähdessämme koiran jota hakemaan oltiin tultu. Isopäinen, ruttunaamainen, pienikokoinen mutta roteva englanninbulldoggi hökelti ympäri asuntoa, välillä hyppien kaikkien päälle ja meidän tytön naamankin ehti käydä ohimennessä pesemässä  Sitten se tönäisi takaoven auki, juoksi ulos ja takaisin sisälle tuuppien kaikkia sisällä olevia ja edelleen päälle hyppien. Minua huvitti kauhesti, tuo koira oli jotenkin niin komea ja hieno mutta samaan aikaan taas jollain tapaa ei niin kovin viehättävä. Remu vaikutti hieman holtittomalta ja samalla hyvin jääräpäiseltä, hetken mietin että mitähän tästä tulee  No kun paperit oli kirjoitettu, Remu käynyt pissilenkillä ja tavarat pakattu mukaan, sanoi Remu hyvästit entisille omistajille ja sitten me lähdettiin Remu kyydissä ajamaan kotia kohti innoissamme tästä uudesta perheenjäsenestä. Remu nukkui puoleenväliin matkaa tyytyväisenä auton takaosassa, sitten pysähdyttiin tankkaamaan ja syömään. Päätin samalla käyttää pojan tarpeillaan läheisellä nurmi/metsikköalueella. Ja voi että minua vietiin, Remu määräsi suunnan ja vauhdin, ja minä tulin perässä  Kovin tuntui Remu voimakkaalta kiskoessaan minua mukanaan, enkä sitten viitsinyt alkaa siinä vielä sillä hetkellä vierasta koiraa koulimaan joten kun Remu viimein oli tarpeensa tehnyt, mentiin rivakasti takaisin autolle ja koira kyytiin. Illalla kotiin saavuttuamme Remu sai tutkia talon omaan tahtiin ja hetken päästä se asettautuikin lepäämään maton päälle takan luokse. Seuraavana kahten päivänä tehtiin tuttavuutta Pimuun, alkuun Remu oli ihan kauhuissaan tuosta pienestä mustasta joka vain pomppii koko ajan. Muutaman kerran Remu ottikin jalat alleen ja juoksi Pimua karkuun niin kovaa kuin kintuistaan pääsi ja kurkki Pimua sitten jostain nurkan takaa ihan järkyttyneenä. Parin päivän tutustumisen jälkeen Remu ja Pimu alkoivat olemaan hieman kavereita jo ja muutaman viikon jälkeen tulivat hyvin juttuun.

Remun kanssa käytiin ensimmäiset 2-3 kk kunnon taistoa siitä ketkä meidän perheessä on pomoja, Remu nimitäin ensimmäisten viikkojen aikana oli pissinyt kaikki matot, hyppi sohville ilman lupaa ja muutaman kerran yritti murahtamalla ja "näykkimällä" meitä komentaa. Onneksi poitsu alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään että kukkoilulla ei pitkälle päästä ja niin siitä alkoi tulla hyvä kaveri koko perheen kanssa. Tokihan sitä vieläkin joutuu välillä muistuttamaan johtajuudestamme, mutta hyvin se on jo paikkansa meidän laumassa löytänyt. Lasten kanssa Remu tulee hienosti toimeen ja kaikkien ihmisten kaveri se on aina heti ensihetkestä asti. Hihnakäyttäytymistä jouduttiin myös paljon harjoittelemaan. Ennen veti taluttajaansa perässä minne itse halusikin mennä, hyökkäili pyöräilijöitä johti ym. mutta nykyään Remu alkaa olla jo aika hienomies hihnassakin