Kyllä sitä nyt sitten kuitenkin sai kun saikin aloitettua oman blogin koiruuksille.

Aina kun ehdin ja kuulumisia on, kirjoittelen tänne kääpiöpinseri Pimusta sekä englanninbulldoggi Remusta.

Joten pidemmittä puheitta, saanko esitellä:

Aurra Sing Love Story "Pimu"

 

Pimu käytiin hakemassa kotiin pitkältä tuntuvan odottelun jälkeen helmikuussa 2008. Edellisenä yönä ei uni maistunut, niin jännitin seuraavaa päivää kun tyttelin sai kasvattajan luonta hakea. Aamulla lähdettiin ajamaan kohti kannusjärveä, matkalla piti vielä käydä syömässäkin mutta eihän se ruoka kunnolla maistunut kun piti äkkiä vain päästä jatkamaan matkaa   Viimein saavuttiin perille ja sisälle päästyä oli näky aivan ihana, 4 pientä kääpiövauvaa juoksentelemassa ja painimassa lattialla. Olisin voinut vaikka kaikki viedä mukanani.  Kasvattajan kanssa käytiin perusjutut läpi ja saatiin hirmuinen määrä pennulle mukaan ruokaa,leluja,vilttiä,koppaa ja vaikka mitä. Hyvä kun kaikki autoon mahtui. Kotimatka meni hienosti, hieman alussa Pimua itketti mutta pian rauhottui nukkumaan ja heräsi vasta hieman ennen kotia pääsyä. Ilta ja seuraava päivä meni kaikilla vain ihmetellessä tuota ihanaa pientä palleroa joka oli heti kaikkien kaveri ja tuli perässä joka paikkaan. Ruoka maistui ihan hyvin ja kova typykkä oli leikkimään. Meidän vanhimman lapsen kanssa menivät kuin paita ja peppu peräkkäin. Yöt Pimu nukkui hyvin, välillä kävi paperille pissillä ja sitten painui takaisin pehmeään petiinsä makoilemaan. Ulkoilut eivät olleet ihan Pimun juttu, pakkasta ja tuulta oli jonkin verran ja vaikka Pimu saikin takkia päällensä teki mieli koko ajan sisälle lämpimään. Kun kelit alkoivat lämpenemään niin sitten ulkona oleminen oli Pimustakin hauskaa.

Hieman vanhempana pentuna Pimu alkoi ruuan suhteen nirsoilemaan, saattoi olla pari päivää syömättä,mikään ei kelvannut. Mutta nyt sekin ongelma alkaa onneksi olemaan takanapäin, nykyään vaikka välillä ruoka vähän huonommin maistuisi, ei syömättömyyspäiviä ole enää ollut. 

Pimu Piiperoinen, maailman mahtavin pikkukääkkä jolla on niin mahtava persoona ja suuri ego että välillä on mammakin ihmeissään  

Kiitos Marika tästä maailman ihanimmasta pikku piiperoisesta.

 

 

Cortland Kinibox Svajoniu Lietus "Remu"

Remu käytiin hakemassa Vantaalta elokuussa -08, poitsun ollessa päälle 2 vuotias. Remu asui mukavassa perheessä jossa oli kaksi pientä lasta, perheessä oli puhjennut allergiaa jonka vuoksi joutuivat koirasta luopumaan. Puhelimessa keskustelin Remun omistajien kanssa muutamaan otteeseen ja kuvia sain s.postilla. Seuraavana viikonloppuna lähdettiin varhain aamulla ajamaan vantaalle. Muutaman tunnin ajamisen jälkeen oltiin perillä. Remun omistajat olivat ulkona vastassa ja kun sisälle päästiin, oltiinkin todella ihmeissämme nähdessämme koiran jota hakemaan oltiin tultu. Isopäinen, ruttunaamainen, pienikokoinen mutta roteva englanninbulldoggi hökelti ympäri asuntoa, välillä hyppien kaikkien päälle ja meidän tytön naamankin ehti käydä ohimennessä pesemässä  Sitten se tönäisi takaoven auki, juoksi ulos ja takaisin sisälle tuuppien kaikkia sisällä olevia ja edelleen päälle hyppien. Minua huvitti kauhesti, tuo koira oli jotenkin niin komea ja hieno mutta samaan aikaan taas jollain tapaa ei niin kovin viehättävä. Remu vaikutti hieman holtittomalta ja samalla hyvin jääräpäiseltä, hetken mietin että mitähän tästä tulee  No kun paperit oli kirjoitettu, Remu käynyt pissilenkillä ja tavarat pakattu mukaan, sanoi Remu hyvästit entisille omistajille ja sitten me lähdettiin Remu kyydissä ajamaan kotia kohti innoissamme tästä uudesta perheenjäsenestä. Remu nukkui puoleenväliin matkaa tyytyväisenä auton takaosassa, sitten pysähdyttiin tankkaamaan ja syömään. Päätin samalla käyttää pojan tarpeillaan läheisellä nurmi/metsikköalueella. Ja voi että minua vietiin, Remu määräsi suunnan ja vauhdin, ja minä tulin perässä  Kovin tuntui Remu voimakkaalta kiskoessaan minua mukanaan, enkä sitten viitsinyt alkaa siinä vielä sillä hetkellä vierasta koiraa koulimaan joten kun Remu viimein oli tarpeensa tehnyt, mentiin rivakasti takaisin autolle ja koira kyytiin. Illalla kotiin saavuttuamme Remu sai tutkia talon omaan tahtiin ja hetken päästä se asettautuikin lepäämään maton päälle takan luokse. Seuraavana kahten päivänä tehtiin tuttavuutta Pimuun, alkuun Remu oli ihan kauhuissaan tuosta pienestä mustasta joka vain pomppii koko ajan. Muutaman kerran Remu ottikin jalat alleen ja juoksi Pimua karkuun niin kovaa kuin kintuistaan pääsi ja kurkki Pimua sitten jostain nurkan takaa ihan järkyttyneenä. Parin päivän tutustumisen jälkeen Remu ja Pimu alkoivat olemaan hieman kavereita jo ja muutaman viikon jälkeen tulivat hyvin juttuun.

Remun kanssa käytiin ensimmäiset 2-3 kk kunnon taistoa siitä ketkä meidän perheessä on pomoja, Remu nimitäin ensimmäisten viikkojen aikana oli pissinyt kaikki matot, hyppi sohville ilman lupaa ja muutaman kerran yritti murahtamalla ja "näykkimällä" meitä komentaa. Onneksi poitsu alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään että kukkoilulla ei pitkälle päästä ja niin siitä alkoi tulla hyvä kaveri koko perheen kanssa. Tokihan sitä vieläkin joutuu välillä muistuttamaan johtajuudestamme, mutta hyvin se on jo paikkansa meidän laumassa löytänyt. Lasten kanssa Remu tulee hienosti toimeen ja kaikkien ihmisten kaveri se on aina heti ensihetkestä asti. Hihnakäyttäytymistä jouduttiin myös paljon harjoittelemaan. Ennen veti taluttajaansa perässä minne itse halusikin mennä, hyökkäili pyöräilijöitä johti ym. mutta nykyään Remu alkaa olla jo aika hienomies hihnassakin